Pikkuori oli ollut mahdottoman kiltti koko vuoden: pukki toi heijastimia hämärässä tehtäviä kävelyretkiä varten, uudet ohjat, sidepullit ja peräti kaksi riimua. Toinen riimuista on mahdottoman hieno kapistus hopeaheloineen kaikkineen. Sitä ei olekaan tarkoitettu arkikäyttöön vaan kisamatkoille(!) joita toinen omistaja suunnittelee tehtäväksi ihan ulkomaille asti(huh). Mukaan kisahommaan tarvittaneen Ihan Oikea Ratsastaja, itse en ole koskaan kisannut edes pienimmissä oman tallin kisoissa. En ole jostain syystä innostunut ratsain kisaamisesta pätkääkään.

Viimeisen kuukauden ajan olen lähinnä asunut tallilla, sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Silti koskaan ei ole ollut pikkuorille yhtä vähän aikaa. Vastuu vieraista hevosista painaa ja niitä sitten yrittää paapoa ja liikuttaa samalla kun oma polle jää liian vähälle huomiolle. Kunhan elämä tästä normalisoituu eli tahtoo sanoa kun arki taas alkaa, saa oripoika ruveta töihin ihan tosissaan. Eniten panostetaan maastakäsin työskentelyyn ja toivottavasti ajo-opetus saadaan sekin kunnolla käyntiin. Ratsuna olon alkeita kerrataan myös vähän, varsinainen ratsukoulutus saataneen alkuun huhtikuun paikkeilla.

Huomautus koskien edellistä merkintää: Pöljää Arabia ei kuulemma ole kukaan koskaan ennen loimittanut koska "se ei anna". Kaikkea sitä pystyykin tekemään kun ei tiedä sen olevan mahdotonta.

Yllättävän kallista tämä hevosen omistaminen: seppä otti viisi euroa kavioiden vuolemisesta. Mistä päästä sitä enää penniä venyttää?

Pikkutamma pihatosta kehitti itselleen kaviopaiseen. Kaksi vuorokautta on nyt haudottu, saa nähdä joko illalla saataisiin puhki. Tamma itse ei aiheuta ongelmia mutta pihattokaveri, Pöljä Arabi, sitäkin enemmän.

Pikkutamma on avaruustöppösensä takia tarhaillut nyt kaksi päivää yksin koskapa Pöljä Arabi oli heti hampaineen hauteen kimpussa. Seuraus: ero. Tarhaus erillään, pihattohevoset karsinaan yöksi ja Oripoika ynnä muuli pihattoon asumaan. Pojat viihtyvät pihatossa erittäin hyvin, Pikkuori ei ole muualla asunutkaan paitsi meille tulonsa jälkeen.

Ensimmäinen talliyö meni hyvin jopa Pöljän Arabin osalta mutta eilisiltana se alkoi kehittää kohtausta kun piti jäädä karsinaan. Näköyhteys Pikkutammaan ei meinannut riittää vaan olisi pitänyt päästä koskettelemaan myös. Siellä se sitten karsinassaan puhisi ja puhkui ja polki heinänsä, onneton elikko.

Aamulla loimitin Pöljän kovan tuulen takia, sen väliaikaisessa tarhassa kun ei ole katosta ja herkkähipiäinen ruuna on tottunut viettämään tuuliset päivät pihatossa. Loimi ei ole ilmeisesti ollut selässä pariin vuoteen: ruuna yritti kiipiä oven yli ja kun ehdottomasti kielsin moiset temput, se vajosi liki katatoniseen tilaan ja kyyrötti loimensa alla pari minuuttia aivan käppyrässä. Reipastui sitten, pääsi ulos ja päivän on käyttäytynyt aivan normaalisti eli säikkynyt joka rapinaa ja risausta ja tuulenpuuskaa. Loimi ei näytä vaivaavan yhtään nyt kun on kerran selkään saatu.

Pöljä Arabi potee luottamuksen puutetta kaikkiin ja kaikkeen. Oikea ihminen saisi kyllä siitä kovalla työllä esiin älykkään, uteliaan ja rennon eläimen. Olen nähnytkin sen tapahtuvan. Omistajansa ei valitettavasti ole se oikea ihminen vaan saa ruunan vain entistä hermostuneemmaksi. Itselläni ei ole aikaa eikä ihmeemmin haluakaan ruveta ruunan luottoihmiseksi joten tilanne pysyy ennallaan ja Pöljä tallin murheenkryyninä.