tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Unelmia ja puutarhahommia

Ystäväni toteuttavat unelmiaan. Yksi on töissä Saksassa, kouluttaa siellä hevosia. Toinen muuttaa yhteen rakastettunsa kanssa, ottaapa vielä koirankin.

Oma elämäni on toisaalta hiljaiseloa, toisaalta kauhiaa vipinää ja kiirettä. Töillä on taipumus kasaantua vaappuviksi vain sortumistaan odottaviksi torneiksi (vain kuvaannollisesti, paperitöitä on nykyään aika vähän) tai sitten niitä ei ole kuin muutaman tipan verran, niin vähän, ettei niillä janoista elätä (taaskin kuvaannollisesti, muonitus on tärkeintä ja alkomaholi luksusta, kraanavesi on ilmaista koskapa mökkini alla vellovat valtavat vesivarat).

Maalla on -yhä edelleen- mukavaa. Laidunkausi on alkanut, hepoiset ovat jo toista kuukautta olleet yötä päivää ulkona. Minkä karsinoiden siivouksessa säästää, sen tarhojen putsauksessa menettää. Pitäisi alkaa myydä kaupunkilaisille muutaman tunnin lannanluontielämyksiä: Koe Aito Paskanhaju Ja Selkäkipu, Valita Jälkeenpäin Viikko Kipeytyneitä Lihaksiasi.

Olen perustanut kukkapenkin. Koiranuorukainen oli avuliaasti kääntänyt sen etukäteen, tarvittiin siis vain istutustoimia ja kastelua. Siirsin runsaasti kansoitetuista kukkapenkeistä taimia tuohon yhteen tyhjään. Toivottavasti edes osa on koristekasveja, hyvin olen saattanut siirtoistuttaa muutaman rikkaruohopuskan.

Yllättävän raskasta on puutarhanhoito: Olen päättänyt pitää kaksi kukkapenkkiä edustuskelpoisena ja niistä saakin vähän päästä olla riipimässä rikkaruohoja. Kerta viikossa ei oikein riitä. Jos tulee kuivia kausia niin pitää vielä kastellakin. Huoh.

Lähden naapuriin kahveelle. Huolehtikaa tonteistanne.

keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006

Juokse sinä humma liimatehtaalle

Viime viikolla ratsastin ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan englantilaisessa satulassa. Hemmetin hankalalta tuntui aluksi, olin jotenkin liian liki hevosta ja jalkani olivat väärässä paikassa. Puhumattakaan siitä, miten "äärimmäisen pehmeäsuinen ja herkkä" ratsuni oli liikkeessään sitkas kuin kuivuva liima ja suustaan kova kuin puu. Ero nyt jo edesmenneeseen Mustaan Ruunaan oli kuin yöllä ja päivällä. Ruunan kanssa olimme kasvaneet jo niin hyvin yhteen, ettei minun tarvinnut kuin ajatella suuntaa ja vauhtia niin hevonen jo toteutti aikeeni. Ilman ensimmäistäkään tietoista apua minun puoleltani siis.

Vieraan hevosen kanssa on luonnollisesti aina erilaista kuin tutun, mutta lätyskäsatulan alla oli puolituttu koni ja silti homma oli kuin tervan juontia. Hautasinkin lopullisesti haaveeni ko. humman ostamisesta. Onneksi tulin järkiini: siitä pyydettävällä hinnalla ostaisi jo parivuotiaan quarterin tai paintin tai jos mieletön flaksi kävisi niin "halvalla hyvään kotiin" tai "tilanpuutteen vuoksi" valmiiksi koulutetun western-ihmeen.

Alkuvaikeuteni englantilaisessa satulassa toivat elävästi mieleen ongelmat ja alkukankeuden länkkärisatulassa parin vuoden takaa. Satula oli liian iso ja painava ja se oli liian kaukana hevosesta eli jotenkin ylhäällä, ikäänkuin hevosen "päällä" eikä kunnolla selässä. Pohkeita ei saanut millään kiinni ja kokonaisuudessaan tuntui ettei sellaisessa istuessa voinut vaikuttaa hevoseen lainkaan. Uskoin, etten ikinä tottuisi western-satulaan eikä minulla ollut siihen ihmeemmin haluakaan vaikka olinkin hyvin kiinnostunut western-ratsastuksen ideoista.

Nyt voin sanoa, etten ikinä enää vaihtaisi pois! Western-satulassa pystyy työskentelemään tuntikausia jos on tarvis, ei jäykisty eikä siinä hytkyminen haitanne hevosen liikkeitä siinä määrin kuin englantilaisessa satulassa, jossa osaamaton ja epätasapainossa oleva ratsastaja todella rasittaa hevosta.

Ai otsikko? Kun ikää karttuu eikä mikä tahansa eläin, jolla vain on neljä kaviota enää ole niin ihQu, alkaa ymmärtää, että jotkut hevosista olisivat parhaimmillaan leivän päällä. Viikonloppuna olisin ollut valmis lykkäämään teurasautoon ryysivän tamman ja sen apinamaisen jälkeläisen, joka ei kertakaikkiin pysynyt siellä missä piti vaan tuli jatkuvasti läpi sähkölangoista.

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Jännittävää katsella pihan heräämistä kevääseen. Tunnistan pihamaallani nyt kukkivista sinne istutetuista kasveista krookukset, narsissit ja vuorenkilvet. Lisäksi on jotain pieniä sinisiä kukkia, keltaisia rikkaruohohommeleita ja pirusti valkovuokkoja.

Kaikista kukkapenkeistä puskee vartta ja lehteä, saa nähdä mitä sieltä tunkee esiin. Viime kesänä kukat hautautuivat rikkaruohoihin, tänä vuonna yritän kitkeä edes silloin tällöin.
Onneksi ei ole hyötykasvimaata. Jos sen päästäisi hunningolle niin harmittaisi pirusti. Kukkien kanssa ei ole niin tarkkaa, ne kun ovat "vain" silmäniloa.

Heräsin ennen aamuviittä lintujen konsertointiin. Päästin koirat pihalle. Aurinko aloitteli paistamistaan, tuoksui kesäaamulle. Saatanan idyllistä, ei meinaa sydänparka kestää tätä onnea.

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Pikkuori on vaihtanut kesäkarvaan lähes kokonaan ja näyttää nyt ihan toisenrotuiselta kuin talviasussa. Kesäpuku on lyhyt ja suora, kiharoita löytää ainoastaan vuohisista, korvista ja silmäripsistä - kun ei niitä jouhia vielä ole.

Kengittäjä kävi ja pikkuoriin käytös oli 10+. Kenkiä ei sentään laitettu kun ei ainakaan vielä ole tarvetta.

Ratsastamaan pitäisi ruveta. Pikkuorin selkään en vielä uskalla, täytyy ensin saada hommaan kunnon tatsi.

Kuvassa pikkuoriin esi-isä Nafix ox. ox-merkintä hevosen nimen perässä tarkoittaa täysiveriarabia. Useimmilla hevosroduilla on (vahva) arabitausta.

Photobucket - Video and Image Hosting