Koira-asiaa

Miksi ei paperitonta koiraa?



Kennelliiton ohjeet koiran hankintaan

Kokonaisvaltainen koiranjalostus

Matte on mennyt ihan sekaisin! Se tuli illalla tallille niin myöhään, että oli jo pimeää ja sitten me lähdettiin maastoon. Matte höpisi jotain kuutamoratsastuksesta vaikka kuu oli pilvien takana. Onneksi uusi lumi valaisi sentään vähän ja minulla on hurjan hyvä hämäränäkö. Matella oli kypärässä tyhmän näköinen otsalamppu että sekin näkisi edes jotain.

Kun me tultiin takaisin tallille niin kaikki muut hevoset olivat jo päässeet sisälle ja saaneet porkkanoita. Matte riisui minulta satulan ja suitset ja bootsit ja kaikki heijastimet ihan liian hitaasti ja harjasikin vaikka kuinka kauan vaikka minä en olisi muuta halunnut kuin äkkiä karsinaan syömään minun porkkanoita. Matte sanoi, että minun pitää oppia olemaan kärsivällisempi vaikka ruokakin olisi kyseessä.

En ymmärrä sellaista vaatimusta kun ruokaa tärkeämpää ei kerta kaikkiaan ole. Jo silloin kun tulin kaksivuotiaana nuorena orina Ruotsista niin minun kasvattaja sanoi matelle, että syödessä minun pitää antaa olla rauhassa koska voin käydä päälle kun olen niin tärkeänä ruuastani.

Matte ei kyllä yhtään antanut minun olla rauhassa vaan selitti, etten minä saa käydä ihmisten kimppuun vaikka ne tulisivatkin minun ruuan lähelle. Nykyään minä en enää niin helposti ole äkäinen, mutta jos joku minulle vieras ihminen tulee minun ja minun ruuan väliin niin sen on paras olla tosi varovainen! En minäkään mene ihmisten koteihin ja estä niitä syömästä silloin kun niillä on ruoka-aika.

Huomenna minulla ja matella on sellainen western-tunti. Matte varmaan hukuttaa sen open kysymyksiin eikä minun ehkä tarvitse tehdä töitä juuri ollenkaan kun matte puhuu niin paljon. Jos hyvin käy, saan torkkua melkein koko tunnin.

Minulta viime viikolla lähtenyt etukenkä on nyt takaisin kaviossa ja tänään yksi ihan vieras seppä löi takaisin minulta maanantaina irronneen toisen etukengän. Matte on vähän palaveerannut minun vakituisen sepän kanssa ja nyt on sovittu, että ensi kerralla minulle laitetaan eteen jotkut ihmeen sivukäänteelliset rollerit niin että minun etujalat ehtivät paremmin pois minun takajalkojen tieltä enkä enää polkisi kenkiä irti.

Minä olin tosi nätisti sen vieraan sepän kanssa tänään ja matte jaaritteli sille sepälle minun rodusta ja erikoispiirteistä kun se seppä ihmetteli, että mikä minä oikein olen. Lopuksi minä sain porkkanan ja pääsin takaisin tarhaan mutta se ei ollut niin kivaa kun kaikki heinät olin jo syönyt enkä ole saanut lisää naisiakaan vaan on aina se yksi ja sama leidi.

Olen harjoitellut hyppäämistä kaksi kertaa ja se on hirmu kivaa. Viime kerralla oli yleisöäkin ja siellä arveltiin, että minua on irtohypytetty tosi paljon kun olen siinä niin hyvä. Silloin minä olin toista kertaa irtohypytysharjoituksessa! Minä sain niin paljon kehuja, etten olisi halunnut lopettaa ollenkaan vaan hyppäsin ja hyppäsin ihan itsekseni kun huomasin, että sitten kehutaan. Lopulta minut pakotettiin lopettamaan eikä se ollut minusta reilua kun minä olisin halunnut hypätä vielä.

Mattea ärsyttää kamalasti se, etten minä vieläkään halua juoda automaatista. Minä juon siitä kyllä jos matte tai henkilökunta painaa sen kupin ensin täyteen mutta itse en halua painaa kuppia kun siitä kuuluu ikävä ääni. En minä sitä ääntä yhtään pelkää mutta varmuuden vuoksi menen kauemmas kun se ääni kuuluu minun omasta kupista. Minua ei yhtään häiritse se kun muut hevoset juovat kupeistaan vaikka siitä kuuluu se sama ääni. Oman karsinani haluaisin kumminkin pitää meluvapaana alueena.

Matte toivoisi, että hevosten hyvinvoinnista kiinnostuneet ihmiset kävisivät allekirjoittamassa adressin. Siinä toivotaan, että meillä hevosilla olisi hyvän elämän päätteeksi hyvä kuolema emmekä me joutuisi kiertoon tai ulkomaille teuraskuljetuksiin. Minustakin tulee meetwurstia sitten kun olen liian vanha ja raihnainen tekemään töitä.

Minulta lähti toissapäivänä toinen etukenkä kun vähän kaahasin ja nyt matte odottaa seppää jotta se kenkä saataisiin paikalleen. Jos se seppä olisi tullut jo aamulla niin oltaisiin menty maastoon tänään mutta nyt ei varmaan enää ehditä kun alkaa tulla pimeä eikä sitä seppää näy vieläkään.

Huomenna minulla ja matella on ratsastustunti ja jos se ei ole liian rankka niin hyppään illalla vielä esteitä kun maneesiin tehdään sellainen irtohypytyskuja. Minä tykkään hypätä itsekseni, se on kivaa vaihtelua tylsään juoksutukseen. Onneksi minun ei ole tarvinnut aikoihin juosta liinassa vaan minua on irtojuoksutettu kun maneesi on ollut paljon ihan vapaa. Olen ollut siellä maneesissa niin paljon maten kanssa kaksistaan, että meillä menee ihan plasmat sekaisin jos siellä on muita ratsukoita. Jos on enemmän kuin kaksi ratsukkoa on meidän ihan hyvän kokoisessa maneesissa jo ruuhka.

Minua ihan harmittaa jos minun kanssa ei puuhailla jotain kivaa päivittäin. Tutussa tarhassa ehtii tulla aika pitkäksi vaikka onkin kiva seurailla jos pihalla tapahtuu jänniä juttuja. Yleensä minun aika menee ruokaa odotellen ja kun sitä ruokaa saa ihan liian harvoin niin välillä ehdin tylsistyä aika pahasti. Tulenkin aina portille seisomaan jos näen maten ja ajan tamman pois ettei vaan sitä oteta töihin ja minua jätetä yksin tarhaan.

Ruunan mietteitä

Minä olin taas sukkahousuratsastustunneilla eli valmennuksessa monta kertaa. Se sukkisratsastuksen valmentaja nauroi minulle kun minä yritin niin kovasti ja tosissani. Minusta ei saisi nauraa kun kerran minulla on hyvä työmoraali ja teen mielelläni töitä Sukkistädin kanssa.

Valmentaja sanoi, että olen selvästi kehittynyt viime kerrasta. Minä olen vielä paremmin kuulolla kuin ennen ja kuulemma huomasi, että minulta on nyt vaadittu enemmän ja tarkempaa työtä. Niin onkin vaadittu! Matte on ollut tosi tiukkana ja minun on pitänyt tehdä aika vaikeitakin juttuja ja Sukkistäti on käynyt ja ratsastanut sekä westerniä että koulua ja minun on pitänyt osata molempia!

Kuulemma kun minua kouluvalmennuksessa katsoo niin ei usko, ettei minua ole ollenkaan aikaisemmin opetettu siihen kouluratsastustsydeemiin. Ehkä olen luonnonlahjakkuus? Matte kyllä sanoo, että kun minä vaan ymmärrän mitä minulta halutaan niin minä teen ja taitava sukkisratsastaja pystyy hyvin minun kanssa töihin vaikka olenkin nyt ja tulevaisuudessa ensi sijassa western-ratsu.

Matte on harjoittanut omaa tasapainoaan ja rentouttaan ja se on ratsastanut monta kertaa ilman satulaa. Kerran se oli siellä selässä niin, että minä olin ihan nakuna eli minulla ei ollut suitsia eikä satulaa eikä mitään. Silloin matte oli kyllä aluksi vähän jäykkä ja minäkin jäykistyin mutta sitten matte rauhoittui ja minä rentouduin ja tein hienoja pyöreitä voltteja ja vaikka mitä. Matte alkaa selvästi vähäsen kehittyä vaikka minä olen kyllä vielä tosi paljon taitavampi kuin matte.

Ruunan oppivuodet

Minulla kävi western-opettaja kotitallilla ja minä olin tosi hyvä ja opettajan suosikki! Matte oli ihan myyty kun se opettaja kehui minua kamalasti ja sanoi fiksuksi ja ihanaksi ja hyväksyi maten hiljaa hyvä tulee-meiningin minun opettamisessa ja ratsastamisessa.

Me harjoiteltiin monia asioita, vähän mm. etuosakäännöstä. Se oli helppo juttu mutta ratsastajalla ei ollut homma ihan hallussa joten minulla vähän kesti ennen kuin hiffasin mikä oli tarkoitus. Sitten astuin tosi hienosti ja tarkasti ja taas minua kehuttiin ylenpalttisesti.

Se opettaja sanoi, että ratsastuksen jälkeen minua pitää aina kunnolla kiittää ja olla minun kanssa. Minä kun osaan arvostaa tutun ihmisen kanssa seurustelua enkä yleensä ole kovin innokas menemään takaisin tylsään tarhaani paitsi ruoka-aikana. Maten kanssa minä saan yleensä olla töitten jälkeen vapaana tallissa tai maneesissa ja tutkia paikkoja ja hengailla maten kanssa ja yleensä saan silloin vielä lesepuuroa, nam.

Matte sai opettajalta paljon hyviä vinkkejä ja se opettaja tulee taas ensi viikolla. Matte aikoo laiskotella siihen asti mutta minulla on tällä viikolla vielä kolme - se on kamalan monta! - enkkutyylin valmennusta joissa matte on mukana vain katsojana eikä ratsasta ollenkaan. Minä kyllä tykkään siitä enkkuratsastuksestakin koska olen siinäkin kamalan hyvä ja minua kehutaan paljon.

Henkilökohtainen tragediani tänään: myöhästyin töistä pahan kerran. Koiranpahalaiset karkasivat aamutuimaan eivätkä tulleet takaisin siiheksi kun olisi pitänyt töihin lähteä. Onneksi pomo oli ylen ymmärtäväinen ja käski odottaa koiria ja tulla vasta sitten kun hurtat ovat varmassa tallessa.

Ongelmani ratsastuksessa - tai pikemminkin yksi niistä - on liiallinen jäykkyys. Jos rentoutan hartiani, jumiutuvat jalkani ja päinvastoin. Täytyy taas ruveta ratsastamaan enemmän ilman satulaa niin pääsee rentoutumaan. Kokeilin sitä jo tänään.

Ruuna kyllä vähän ihmetteli miksi potkin sitä kankkuun kun yritin könytä makuuasennosta istumaan sen selässä. Ilman satulaa ratsastus ei ehkä ole omiaan rentouttamaan hevosta...? Polle seisoi kiitettävästi paikallaan koko ratsautumistoimituksen ajan ja tuntui toimivan paljon paremmin kun olin kerrankin rentona siellä selässä. Enemmän satulatonta treeniä siis ja lisäksi jotain jumppaa ja venyttelyä meikäläiselle. Jooga on nyt jotenkin jäänyt kun ratsastustunnin jälkeen ei enää jaksa lähteä mihinkään. Jospa saisi sen tunnin siirrettyä jollekin toiselle päivälle. Täytyy kehitellä ideaa.

En taitaisi olla likikään yhtä hyvä..

Olin tänään ratsastustunnilla, luonnollisesti western-sellaisella. Alle tuli ruuna, jolle - samoin kuin omalleni - olivat erityisen helppoja alaspäin siirtymiset. Olin ihan pro varsinkin pysähdyksiä vaativissa tehtävissä. Liikkeelle lähdöt olivatkin sitten hivenen haastavampia. Taidan jotenkin tahtomattani pidättää istunnallani mikä lienee enkkuratsastusaikojen peruja.

Neckreinin käyttö oli yllättävän vaikeaa vaikka muka teen sitä lähes päivittäin. Kylläpä taas tuli pureskeltavaa ja mietittävää ja oman hevosen kanssa kokeiltavaa ja sovellettavaa matskua pääparka täyteen.

Ylihinnoitellut kaakit harrastajan riesana

Päätin tässä purnata eräästä itseäni jo pitkän aikaa mietityttäneestä asiasta eli hevosten hinnoista. Laatu toki maksaa aina mutta silloin, kun helppo C-tasoisista eli käytännössä täysin kouluttamattomista aikuisista hevosista pyydetään neljää tonnia (se on 24 000 vanhaa markkaa hei!), niin hinnoissa alkaa olla ilmaa jo huomattava määrä. Näissä kouluttamattomissa yksilöissä maksaa yleensä "erikoinen" rotu (esim. tinker), harvinaisempi väri (esim. voikko suomenhevonen) - vaikka se esiintyisi rakenteen kustannuksella - tai tuo mystinen kapasiteetti.

Kun pikkutytöillä leluna ollutta lämminveristä ex-ravuria tai pitkälti yli 10-vuotiasta helppo A-tason pv:tä myydään "kapasiteettia vaikka mihin"-maininnalla on syytä epäillä suuremman luokan kusetusta. Laatuarvosteluissa jo kuusivuotiaiden on suoritettava kouluohjelma, johon sisältyvät laukanvaihdot. Helppo A on nimensä mukaisesti helppo luokka, siihen eivät laukanvaihdot kuulu.

Jos hevosella on muka kapasiteettia "Pyhään Yrjöön" saakka, miksi se on esim. 12-vuotiaana yhä helppo A-tasoinen? Johan järkikin sanoo, ettei tuon ikäluokan helppojen luokkien hevonen tule koskaan menestymään vaikeammissa luokissa, koska koulutus ei suinkaan tapahdu hetkessä. Ja jos hevonen on niin ihmeellisen kyvykäs, miksi sen kykyjen on annettu mennä hukkaan jo toistakymmentä vuotta?

Hevosia ostavat kaiken aikaa enemmän ihmiset, joilla on yhä vähemmän tietämystä ja kokemusta hevosista. Tietämättömille on helppo myydä sikaa säkissä tai yli 10-vuotiasta "todella lupaavaa helppo B/A-tason kouluratsua", josta pyynti voi olla lähempänä kymmentä tuhatta euroa varsinkin jos hevonen on jonkin sortin pv.

4000 euroa ei hevoskaupoissa ole hinta eikä mikään lupaavasta ja/tai hyväsukuisesta nuoresta minkä tahansa rotuisesta hevosesta, huippuvanhempien (oletettavasta) huippuvarsasta esim. ravimaailmassa tai esteillä, jo vanhemmasta kouluttamattomasta mutta siitosarvoltaan joltisestakin tammasta tai elämänsä ehtoopuolella olevasta "opetusmestarista".

Itse en totisesti maksaisi tuota neljää tonnia kouluttamattomasta aikuisesta ruunasta, jolla ei siitosarvoa luonnollisestikaan ole. Enkä maksaisi kymppitonnia reilun ikäisestä "lupaavasta" hevosesta. Totta kai on olemassa vanhahkoja oikeasti kyvykkäitä, mutta syystä tai toisesta vähälle koulutukselle jääneitä hevosia. Harva seura- tai aluetason kilparatsastaja vain oikeasti pystyy tai haluaa viedä eteenpäin jo suhteellisen vanhaa, mutta kenties vaikeampiinkin luokkiin kykenevää hevosta.

Puhun tässä kaiken aikaa yleisellä tasolla ja näkökulma on sellaisen ratsastajan, jota kiinnostaa edetä helpoista luokista vaikeampiin - oli laji sitten mikä hyvänsä. Esimerkit ovat kouluratsastuksen puolelta, koska sen termit ovat ratsastavalle väestönosalle tutuimmat.

Kaikkia ratsastajia ei tietenkään kilpaileminen kiinnosta. Varakkaalla tätiratsastajalla on pätäkkää ostaa hevonen vain, koska se on kivan värinen, ja maksaa siitä sen koulutustasoon nähden huomattava ylihinta. Moni hevosrakas ihminen taas ostaa halvalla urallaan epäonnistuneen ravurin ja kouluttaa sen mieleisekseen joko itse tai ammattilaisen avustuksella ja on hevoseensa kaikin puolin tyytyväinen.

Oman hevoseni tunnearvo on taatusti sen rahallista arvoa korkeampi. Näin on monilla muillakin. Varsinkin vanhempi hevonen, joka on pitkään ollut samalla omistajalla, on suorastaan perheenjäsen, eikä sen arvoa voi rahassa mitata.

Hevosten hinnoissa on kattona vain taivas. Isoimmat rahat pyörivät ammattiurheilun eli ravien ja laukkakilpailujen maailmassa. (Yksittäiset lupaavat western-, este- tai kouluhevoset saattavat myös maksaa huikeita summia. Ne ammattilaisratsastajat, joilla ei ole varakkaita sponsoreita, joutuvat ostamaan lupaavia nuoria hevosia ja toivomaan löytävänsä kultakimpaleen.)

Oman lajinsa asiantuntija, ammattilainen tai jo pitkään harrastanut tavallinen ihminen tietää mitä juuri hän on hakemassa ja mistä mitäkin kannattaa maksaa. Hevosista törkeitä ylihintoja maksavat tuoreet harrastajat, joilla ei ole realistista käsitystä hevosen arvosta. Se ruokkii ikävällä tavalla ylihinnoittelua, josta kokeneemmat ja järkevämmätkin harrastajat joutuvat kukaties kärsimään nahoissaan.

Tänään minä olin opintoretkellä. Maten veli tietää kaiken muinaisista röykkiöistä ja minun kotitallin lähellä on yksi sellainen. Minä ja matte ja sen veli ja kolme koiraa mentiin yhdessä. Se röykkiö on korkean kallion päällä ja matte kaatui monta kertaa matkalla kun siellä oli epätasaista maastoa, suota ja hakkuualuetta ja vielä sateen jäljiltä liukasta. Minä en kaatunut ollenkaan mutta minä olenkin hurjan ketterä.

Matte oli niin hidas kiipeämään, että minulla oli aikaa syödä välillä. Siellä rinteessä oli vielä vihreää ruohoa ja voi että kun se maistui hyvälle! Se röykkiö löytyi helposti kallion korkeimmalta kohdalta kunhan oli ensin punnerrettu sinne saakka. Ihmiset ihmettelivät sitä pitkän aikaa ja matte sanoi, että se kallion laki oli ennen ollut saari. Minusta siinä oli vain iso joukko kiviä eikä muinaiset meret kiinnosta minua. Minä söin ruohoa siinä lähellä ja kakkasin melkein röykkiön päälle. Matte sanoi, ettei muinaismuistojen päälle sovi kakkia mutta sen veli oli sitä mieltä, että jos kakkiminen ei ole erikseen kiellettyä niin se on sallittua eli minä voin kakata ihan mihin vain haluan.

Maneesiin on nyt levitetty purut ja pohja on jaloille hurjan hyvä ja joustava. Minä menen oikeisiin töihin maneesiin vasta huomenna mutta kävin jo vähän juoksentelemassa siellä ilman ratsastajaa tänään.

Minulla on uudet suitset ja rintaremmi. Niiden piti olla samanväriset kuin minun satula ja vanhat ohjat. Ei ne ole kun satula ja ohjat on käytössä tummuneet. Matte oli vähän pettynyt kun sille nuo ulkonäköasiat on tärkeitä. Minä en niistä piittaa kunhan varusteet ovat sopivat eivätkä hankaa tai kiristä. Minä olen niin komea, että näytän hyvältä millaisissa varusteissa vain.

Ruuna raportoi

Tänään oli tosi kivaa kun maneesiin oli tuotu purukuorma eikä sitä ollut vielä levitetty. Minä sain tutkia paikkoja ihan rauhassa ja haistelin ja kuovin ja kaivaiduin ja piehtaroin. Nastaa! Minun piti vielä juosta eikä matte juossut yhtään, seisoi vaan keskellä maneesia antamassa ohjeita minulle. Olin ihan vapaana ja sitten matte sanoi, että pysähdy ja minä pysähdyin ja sitten kuljin maten perässä niissä purukasoissa vielä.

Minä olen jo tottunut naisseuralaiseeni ja päästän sen töihin ja menen itsekin mielelläni töihin maten kanssa ja jätän tammani huoletta yksin. Kun tulen takaisin tarhaan, tammani hörisee minulle ja sitten me jutellaan siitä missä olin ja mitä tein.

Eilen me oltiin maten kanssa maastossa ja juuri kun laukattiin sellaista huoltotietä pitkin niin sieltä tuli henkilöauto vastaan. Se auto ajoi hiljaa enkä minä pelästynyt ollenkaan vaan ravasin siitä reippaasti ohi mutta matte jurputti pitkään siitä mikä nykyajan ihmisiin on mennyt kun pitää autolla ajaa sienimetsäänkin eikä yhtään jakseta kävellä eikä missään saa enää ratsastaa rauhassa kun jos ei ole hirvenmetsästäjiä niin on tumpeloita autoilijoita metsät väärällään.