Ruuna ja sen kaverit

Minulta meinaa itseltäkin mennä täällä luetellut hevoset ja muut hahmot sekaisin, joten laadin listan. Ekaksi tulee

Ruuna eli minä. Olen viisivuotias american bashkir curly-rotuinen hevonen, hurjan fiksu ja komea. Ammatiltani olen western-ratsu. Olen nyt reilun vuoden harrastanut Sukkistädin* kanssa enkkuratsastustakin. Olen siinäkin tosi hyvä. Lempijuttujani ovat naiset ja ruoka ja ruoka ja naiset.

Adjutantti on minun bestis ja uskollinen alamainen ja leikkikaveri. Poikapaini meinasi mennä joskus vähän vakavaksi, joten meidät on nyt erotettu toisistamme. Adjutantti on kanssa viisivuotias ruuna. Se on melkein 180cm korkea pv ja saksalaisen jalostuksen lahja tulevaisuuden kouluradoille. Jätkällä on pysyvä oraalinen vaihe, se haluaa näplätä ja pureskella kaikkia ja kaikkea.

Kuningatar eli Rinsessa on omanarvontuntoinen rouvashevonen. Rodultaan se on neljännesmaileri eli quarter. Osaava all-round-hevonen ja pätevä johtajatamma. Kovin huumorintajuinen Kuningatar ei ole enkä tiedä mitkä voisi olla sen lempiasioita. Ehkä maastoilu emäntänsä kanssa?

Riekkuva Ruuna, joka tunnetaan myös nimellä Prinssipuoliso, on rodultaan budjonnynhevonen. Se on hurjan pitkälle koulutettu kouluratsastushevonen joka hyppää ilokseen esterataa ja maastossa se menee yli mistä tahansa. Riekku tulee kuulemma kyseenalaisista oloista mutta on ollut kuntoutuksessa ja on toipumaan päin ja se on jo saanut takaisin elämänilonsa. Minun hyvä kaveri joka jakaa minun lempiharrastuksen eli syömisen.

Iso Ruuna on pv ja on aikanaan kilpaillut GP-tasolla. Se viettää eläkepäiviään mutta esittelee pyydettäessä mielellään osaamistaan josta se on vähän leuhka. Kokoa sillä on joka suuntaan. Viisas vanha herra sanoo matte mutta minusta äijä on jo vanhuudenhöperö. Katson kyllä siltä joskus mallia että miten pitää olla ja tehdä koululiikkeitä. Ison Ruunan lempiharrastukset ovat liikennelaskenta, sähköaidan testaus (onko virtaa vai ei) ja kottikärryillä ajo.

Matte on minun äiskä ja emäntä ja oma ihminen. Se on ihminen mutta ymmärtää joskus yllättävän hyvin hevosia. Matte suojelee minua kaikelta pahalta ja ruokkii ja pitää hyvänä. Maten kanssa me ratsastetaan vain westerniä. Lisäksi tehdään kaikkea kivaa ja jänskää ja ikävää ja tylsää. Matte päättää koska minut pitää kengittää tai raspata (ne on kumpikin inhottavia juttuja joissa minun pitää KÄYTTÄYTYÄ) ja koska on hieronnan aika.

*Sukkistäti on minun vara-matte. Sekin on ihminen. Sukkistäti ratsastaa yleensä enempi tosissaan kuin matte ja sen kanssa joudun usein rankkoihin treeneihin. Sukkistäti on vanha koulutuuppari mutta on nyt alkanut ratsastaa westerniäkin ja on kehittynyt siinä hurjasti. Sukkistäti ruokkii ja rahnuttaa eikä yleensä pakota minua ikäviin ja pelottaviin juttuihin niin kuin matte joskus tekee. Jos matte on poissa niin Sukkistäti hoitaa ja paapoo minua.

Pappa on ihminen ja ratsastaa joskus vähän ja rapsuttelee minua ja tuo ruokaa. Se ei ole aina paikalla. Saisi tehdä minun kanssa enemmänkin juttuja, oltaisiin niin kuin miesten kesken. Pappa luulee olevansa minun pomo mutta ei se ole ja minä sen sille näytän heti kun matte ei ole vieressä vahtimassa. Matte on kyllä sanonut, että papalle tulee hyvä mieli kun se uskoo olevansa pomomies.

Lisäksi on muita hevosia ja niiden porukoita, tallihenkilökuntaa ja koiria on kanssa aika paljon. Sitten on vielä Kengittäjä ja Hieroja ja Lääkäri jotka kanssa tunnistan. Joskus tulee Valmentaja jostain ulkomailta. Sen opastuksella Sukkistäti tekee kouluratsastusjuttuja. Minulla on myös kaksi eri western-opea jotka on kivoja ja rapsuttelevat vaikka pistävätkin minut töihin.

Uusi lauma

Minut ja Adjutantti on raa'asti erotettu. Vika on kuulemma minun; pistän Adjutanttia päihin välillä ihan tosissaan. Minusta syy on Adjutantissa kun se ei koskaan anna minun olla rauhassa vaan on koko ajan näpläämässä minun takapuoltani. Minulla on kaljuja kohtia pepussa ja kyljillä kun Adjutantti on pureskellut minua. Totuuden nimissä on kyllä tunnustettava, että purin Adjutantin kaulan verille tässä yhtenä päivänä ja potkin sitä rintaan niin, että loimen lukot menivät rikki.

Viikonlopun tarhailin yksinäni. Adjutantti oli viereisessä tarhassa ja me seistiin yhdessä niin kuin ennenkin, aita vain oli välissä. Tänään matte sai neuvoteltua minut Kuningattaren ja Riekkuvan Ruunan (jota myös Prinssipuolisoksi kutsutaan) seuraan kolmanneksi pyöräksi. Minä erotin lemmenparin välittömästi ja aloin hengata Q-ningattaren kanssa. Rouva vaan ei tahtonut olla minun kanssa vaan yritti potkaista minulta pään irti!

Menin sitten syömään pariskunnalta jääneitä heinänrippeitä kun nainen ei ollut minusta kiinnostunut. Riekkuva Ruuna tuli minun kanssa syömään ja se äksy ja ilkeä akka sai mököttää yksinään.

Matte haluaa huomauttaa koskien edellistä postausta, ettei minusta voi tulla oikeaa terapiahevosta koska matte ei ole koulutettu terapeutti. Eli me tehdään terapiaratsastuksen kaltaista hommaa vain.

Tänään me oltiin maten kanssa metsässä. Siellä oli paljon lunta ja minä mennä tuhistelin reippaasti eteenpäin. Mentiin ihan ekoina niitä teitä ja sain tehdä omat polut.

Ruuna uraputkessa

Minä luon uutta uraa alkeis- ja terapiaratsuna. Se on oikeastaan minun kolmas ammatti kun minä olen jo pätevä western- ja enkkuhevonen. Ennen minulla on ratsastaneet vain semmoiset aika osaavat tyypit joten aloittelijat ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Matte kertoi, että yleensä aloittelijat on vähän arkoja tai sitten tosi innokkaita ja aina niiltä saa herkkuja. Kuulostaa ihan meikäläisen hommalta tuo opetustyö!

Minulla on nyt käynyt jo kolme kertaa ratsastamassa sellainen täti, joka vähän pelkää hevosia eikä ole ennen ratsastanut. Se täti aina päivittelee kuinka minä olen iso ja muka pelottavakin. Sille tädille oli sanottu, että sen vaivaan auttaisi hurjan hyvin ratsastus, jossa koko kropan lihakset saavat liikettä ja ryhti paranee. Niin se täti sitten uskalsi tulla koittamaan.

Ekalla kerralla se täti oli vain vähän aikaa kun se totutteli minun läheisyyteen ja kävelyni rytmiin. Minä kävelin eteenpäin hirmuisen hitaasti ja tasaisesti (oikeastaan en olisi halunnut kävellä ollenkaan mutta matte hinasi minua narusta perässään) ja se täti vähän rentoutui eikä enää ollut tönkkö ja istunut epämukavasti minun liikettä vastaan.

Toisella kerralla matte käski jo sitä tätiä irrottamaan kädet satulasta ja istumaan kunnolla ja sitten me harjoiteltiin vähän pysähdyksiäkin. Se täti oli jo vähän rohkeampi ja matte sanoi, että se voi laittaa silmät kiinni siellä selässä se täti niin se tuntee minun liikkeet paremmin. Matte kyseli tädiltä, että mikä jalka kulloinkin liikkuu ja jos minä en pysähtynyt tasajaloin niin matte käski tädin tunnustella että mikä jalka ei ole linjassa. Aika hyvin se täti osasi sanoa oikean jalan.

Tänään oli satanut lunta ja me mentiin tädin ja maten kanssa kävelylle lumiseen metsään. Ensin jouduttiin menemään sellaista mutaista polkua jossa minulla pari kertaa kavio lipesi mutta se täti pärjäsi hyvin. Sen mutikon jälkeen täti laski jalustimet kokonaan irti mutta piteli kyllä aina välillä satulasta kiinni. Me käveltiin yli puoli tuntia mutta onneksi minä sain pysähtyä pari kertaa syömään kuusenoksia.

Aika leppoisaa hommaa tuo terapia. Minun ei tarvitse kuin kävellä vähäsen ja pitää mattea silmällä niin kaikki lutviutuu. Ekalla kerralla minua kyllä vähän jännitti mutta nyt olen jo ihan konkari. Matte sanoi, että nyt ihan aluksi käy vain tämä yksi täti mutta alkukeväästä otetaan ehkä toinen joka on jo kysellyt että otanko uuden oppilaan.

Huomenna on ihan tavallisia töitä eli western-tunti Sukkistädin kanssa. Plääh, siellä tulee aina hiki ja ajatellakin pitää.

Koiraa ja karvaa

Meille on tullut uusi koira. Se ei häiritse minua kun se pysyy poissa jaloista eikä yritä tunkeilla minun karsinaan. Matte näytti sitä minulle kerran ja minä nuuskin sitä ihan ystävällismielisesti mutta se rääpäle pelkäsi minua kamalasti, hah. Siitä koirasta on kuva tuossa alla.

Minulta on nyt leikattu karva lyhyeksi kaulan alapuolelta ja rinnasta. Se ei oikeastaan haittaa ja jaksan vähän paremmin tehdä työtä kun ei tule niin hiki. Matte hommasi minun loimeen sellaisen kaulakappaleen niin etten kylmety ulkona vaikka kaula on osittain paljas. Sisällä en pidä mitään takkia kun minua ei tuon enempää klipattu enkä ole kylmänarka.

Talvikarvani on vielä kasvuvaiheessa enkä ole vielä kovin kihara. Vaikka ulkona on suht lämmintä niin joudun melkein joka päivä pitämään takkia kun aina vaan sataa! Minä en kyllä helposti kastu läpi asti mutta matte on vähän semmoinen, että se murehtii turhasta. Minun uusi loimi ei onneksi ole yhtään hullumman näköinen ja minun Adjutantilla ja Isolla Ruunalla ja Riekkuvalla Ruunalla on kanssa samanlaiset. Ne on meidän tiimitakit.

Eilisaamuna minä pelästyin kun Iso Ruuna tuli tarhaan eikä sillä ollut tiimitakkia vaan ihan eri loimi ja vielä sininen. Minä en tykkää sinisestä kun nuorena kerran pelästyin hirveästi kun näin shetlanninponin sinisessä loimessa. Se näky vainoaa minua vieläkin, huh.

Minulla oli eilen hieronta kun olen muka ollut vähän äkeä. Oikea takajalka tai siis oikea kankku se taas oli joka jumitti. Minun liikkeet on kyllä ihan puhtaat eikä se kankkukaan ollut kuin ihan vähän jumissa mutta matte nyt on tuommoinen hössöttäjä. Vaan ihan mukavaahan se hieronta on. Kesti vaan ihan liian kauan kun muut saivat jo porkkanoita ja minun vaan piti olla hierottavana enkä saanut yhtään porkkanoita kuin vasta myöhemmin.

Vauvakuumeen lopputulos


Taisto