Ruunan oppivuosista

Huomio! Matte löysi juuri asiallisen ratsutuksen aloittamista käsittelevän jutun Rinsessan päiväkirjasta. Käykäähän katsomassa.

Matte on taas kipeä (sen ääni on ihan kummallinen ja sillä on kamalasti vaatetta päällä kun se käy minua moikkaamassa) ja niin hapan, ettei sitä voi päästää ääneen. Mattea kuulemma kiukuttavat tällä hetkellä erityisesti sellaiset hevosenpidon "asiantuntijat" jotka alkavat koulia ex-ravurista ratsua sitomalla sen hevosen pään johonkin tiettyyn asentoon ja pakottamalla liikkumaan liian pitkiä ja haastavia rupeamia ratsastajan alla.

Hevosen ratsutus - oli sitten kyseessä nuori tuleva ratsu tai ammatinvaihtaja kuten ex-ravuri - pitää aloittaa varovasti ja nätisti ja niin, että hevoselle tulee hyvä fiilis eikä se tule kipeäksi. Minun ratsuttaja laittoi minulle ekaksi satulan ja sain haistella ja katsella sitä. Olin minä silloin jo satulaan tottunut mutta rauhallisesti ja rennosti meillä edettiin. Sitten ratsuttaja laittoi minun riimuun köyden niin kuin ohjiksi ja meni selkään ja vain istui siellä. Minusta se oli kivaa ja jännää muttei yhtään pelottavaa.

Sitten ratsuttaja kertoi kehonsa painopisteen muutoksilla mihin se halusi että minä kävelen. Me käveltiin kentän ympäri pari kertaa ja kävelin ympyrän molempiin suuntiin (silloin en vielä tiennyt, että sellainen vähäsen pienempi ympyrä on ratsastuksen kielellä voltti) ja vähän ravasin ja peruutin kun sitä pyydettiin ja koko ajan minua kehuttiin. Sitten ratsuttaja tuli alas ja satula otettiin pois ja sain taas haistella sitä. Ekasta kerrasta jäi niin mukava fiilis, että toisella kerralla innostuin jo satulan näkemisestä ja vieläkin minusta on aina tosi kivaa lähteä töihin.

Minun kanssa mennään niin, etten minä rasitu liikaa vaikka joskus tulee kyllä kuuma. Mitään apuohjia minä en ole käyttänyt kuin vasta isona ja jo aika hyvänä ratsuna ja silloinkin valmentajan neuvojen mukaan ja vain juoksutuksessa ja ihan lyhyitä aikoja. Minun molemmat valmentajat (minulla on sukkisratsastusvalkku ja western-ratsastusope) sanoo, että minun alkuratsutus on tehty hyvin ja sillä on saatu aikaan positiivinen ja luottavainen nuori hevonen, joka tekee mielellään töitä.

Minä olen oikeastaan sitä mieltä, että välillä niitä töitä olisi voinut olla enemmänkin. Mattekin on sanonut, että jotkut minun ikäiset osaa paljon enemmän juttuja. Mutta ne on niitä tulevia kisahevosia joita on valmennettu tosi tarkkaan ja jotka on semmoisia huippu-urheilijoita. Harrastehevoseksi minä olen hyvä ja minun ratsuttaja sanoi, että minä olin kolmivuotiaana yhtä hyvä westernissä kuin quarter-hevoset ovat yleensä viisivuotiaina. Minäpä en olekaan mikään quarter vaan hirveän fiksu ja oppivainen curly!


Tässä kuvassa minä opettelen peruuttamaan.
Ratsuttaja on selässä ensimmäistä kertaa.
Matte kuulkaa itki kun minä olin niin hyvä!

Ruunan kevät

Minulla on vielä ihan sikana talvikarvaa ja kun aurinko paistaa, tulee minun ihan kamalan kuuma. Päivät nuokun tarhassa ihan horteessa ja piristyn vasta illan tullen. Tahtoisin ottaa päivätorkkuja pötkölläni mutta tarha on vielä ihan märkä ja mutainen eikä siellä voi hevonen mielikseen makailla. Vaadin päästä kuivempaan tarhaan hetioitis!

Toissapäivänä sain uuden tamman. Minun edellinen nainen muutti pois mutta en ole sitä paljonkaan kaipaillut kun se oli semmoinen hissukka. Uusi bööna on suomenhevonen ja sitä minä olen jo aiemminkin vähän katsellut kun ollaan satuttu yhtä aikaa maneesiin ja noin.

Tamma oli ihan kiihkeänä minun kiharaisesta turkistani ja kosketteli turvallaan ja huulillaan minua yltä ja päältä ja voi että kun se oli mukavaa. Melkein luulin taas olevani ori kun minua niin kivasti räpellettiin. Muuten tämä uusi tamma on aika hankala kun ei se anna minun paimentaa vaan menee sinne minne itse haluaa ja koska haluaa. Minun ruokia en anna sen syödä, joku raja sentään!

Minulla kävi hierojakin uudestaan mutta nyt en ollut yhtään jumissa mistään kun satulakin oli tässä välissä vaihdettu sopivampaan. Hieronta oli silti tosi mahtavaa mutta siitä en tykännyt kun samaan aikaan vieressä kengitettiin toista hevosta. Minun mielestä kengitys on ihan tyhmää hommaa eikä siitä pitäisi joutua kenenkään kärsimään.

Minun kengittäjä sanoi viimeksi kun kävi, että hyvä kun minun rotuisia ei ole Suomessa enempää kun minä en muka ole hyvä asiakas. Enkä minä muuta tehnyt kuin kerran kiskaisin takajalkani pois siltä sepältä. Se ei sitten ollutkaan hyvä juttu koska matte suuttui ja sitten minun piti seistä tosi hiljaa ja nätisti kun loput jalat laitettiin koska matte oli tosiaan aika hiilenä. Sen kannattaisi ottaa vähän rennommin kun on kesäkin tulossa ja kaikkea.