Ruuna töissä ja vapaalla
Minä olen taas ollut ihan superhuippuhyvä! Maten ratsastus on jotenkin parantunut ja se parantaa minun suorituksia selvästi. Matte ei itse tiedä miten on onnistunut petraamaan kun ei se ole aikoihin kunnolla ratsastanut tai ollut tunneilla, vahtinut vaan kun minä teen muiden kanssa töitä. Sitten se on kanssa katsellut paljon muiden tunteja ja tainnut hoksata jotain kun se istuu nyt jotenkin paremmin. Minulle on tullut kuntoa lisää ja matte tuntee nykyään sinne satulaan hyvin miten minun takajalat liikkuu ja pystyy paremmin antamaan minulle ohjeita.
Sukkistädin kanssa olin tänään mielettömän hyvä ja kiva ja kuuliainen. En ollenkaan yrittänyt poistua paikalta niin kuin joskus teen kun ei yhtään huvita ja kävelinkin reippaasti ja väistin kauniisti ja nostin melkein kaikki vasemmatkin laukat ihan heti.
Minä olen niin ketterä, että minun on ihan helppo mennä vastalaukkaa pienelläkin ympyrällä mutta nyt sekä täti että minä ollaan hoksattu jotakin ja pelataan jo hyvin yhteen, myös siinä vasemmassa laukassa.
Maten kanssa tehtiin viikolla paljon siirtymis- ja kuuliaisuusharjoituksia ja nyt matte väittää, että minä olen hyvä koska matte olisi muka tehnyt minun kanssa niin hyvää työtä. Pöh, minä olen hyvä siksi kun minua tänään huvitti tosi kovasti tehdä töitä kun eilen olin kokonaan vapaalla eikä minun nuijista laidunkavereista ole oikein seuraa.
Toinen ruunista on jo ihan seniili 26-vuotias pappa ja toinen on minun uskollinen Aseenkantajani mutta se on niin kamalan lapsellinen eikä sen kanssa voi tehdä mitään älyllistä. Viime viikolla oli kyllä hauskaa kun Aseenkantaja rikkoi vahingossa aitaa kun minä hätistin sitä pois minun omenien luota ja me jouduttiin ison ruunan yksityislaitumelle. Me vedettiin sitä ruunaa kunnolla päihin, Aseenkantaja vielä innokkaammin kuin minä. Se ruuna sitten nykyään uhkailee meitä kun se menee ohi mutta meitä ei pelota ollenkaan koska minä olen niin kova jätkä ja Aseenkantaja on iso ja hyvä tappelemaan.
tiistaina, syyskuuta 16, 2008
Laukkaa ja vettä
Nyt kun minua on hierottu ja muutenkin asianmukaisesti kohdeltu niin minähän nostan vasemman laukan Sukkistädillekin hetioitis. Ihan ekaksi yritin kyllä ristilaukalle mutta kun täti huomautti siitä niin sitten me laukattiin vasempaan vaikka kuinka hyvin! Minun on tädin kanssa siksi vaikea nostaa vasenta laukkaa kun tädin päässä on blokki joka sanoo, etten minä nosta kuitenkaan. No en kai minä nyt nosta jos täti on jo etukäteen varma, ettei se onnistu!
Juoma-automaattiuutisia taas. Join jo sujuvasti tallin juomakupista mutta kun olin välillä monta yötä ulkotallissa niin menin ihan sekaisin kun siellä on erilainen automaatti. Eilen karsinassa täti painoi minulle vähän vettä ja hörppäsin sen ja sitten jäin odottelemaan, että saisin vettä lisää. Täti ei tajunnut mitään ja nyhjäisin sitten sen kättä vähän turvalla että "tällä kädellä vettä tuonne noin". Ja arvatkaa mitä! Täti ei painanut enää lisää vettä vaan lähti pois ja minä jäin siihen automaatin eteen kovasti maiskuttelemaan ja funtsimaan sitä juttua.
Matte sitten aamulla huomasi, että minun ajatustyö oli tuottanut tulosta ja kupissa oli vettä kun minä olin itsekseni painanut ja juonut. Olen minä aika fiksu kun osaan automaattia käyttää!
Nyt kun minua on hierottu ja muutenkin asianmukaisesti kohdeltu niin minähän nostan vasemman laukan Sukkistädillekin hetioitis. Ihan ekaksi yritin kyllä ristilaukalle mutta kun täti huomautti siitä niin sitten me laukattiin vasempaan vaikka kuinka hyvin! Minun on tädin kanssa siksi vaikea nostaa vasenta laukkaa kun tädin päässä on blokki joka sanoo, etten minä nosta kuitenkaan. No en kai minä nyt nosta jos täti on jo etukäteen varma, ettei se onnistu!
Juoma-automaattiuutisia taas. Join jo sujuvasti tallin juomakupista mutta kun olin välillä monta yötä ulkotallissa niin menin ihan sekaisin kun siellä on erilainen automaatti. Eilen karsinassa täti painoi minulle vähän vettä ja hörppäsin sen ja sitten jäin odottelemaan, että saisin vettä lisää. Täti ei tajunnut mitään ja nyhjäisin sitten sen kättä vähän turvalla että "tällä kädellä vettä tuonne noin". Ja arvatkaa mitä! Täti ei painanut enää lisää vettä vaan lähti pois ja minä jäin siihen automaatin eteen kovasti maiskuttelemaan ja funtsimaan sitä juttua.
Matte sitten aamulla huomasi, että minun ajatustyö oli tuottanut tulosta ja kupissa oli vettä kun minä olin itsekseni painanut ja juonut. Olen minä aika fiksu kun osaan automaattia käyttää!
maanantaina, syyskuuta 15, 2008
Hevosia tulee jo korvistakin
Up'n'date: Lehdessä on myös asianmukaisesti huomioitu Tallitähdet-ohjelma.
Viikonlopun piikkiin vielä tämäkin: Pete on ponipoika
Kovasti oli hevospainotteinen viikonloppu. Televisio välitti peräti kaksi hevosaiheista ohjelmaa: Sunnuntai-iltana tuli loistava dokumentti, jossa yhdysvaltalaisista vangeista koulutettiin "hevoskuiskaajia" eli heitä opetettiin opettamaan villeistä mustangeista toimivia ratsuhevosia. Tämä helmi tulee uusintana ensi lauantaina klo 13.10 eli silloin töllön ääreen ne, jotka eilen ohjelman missasivat. Dokkari on nähtävillä myös Yle Areenassa.
Toinen tv:n hevosia sivuava ohjelma oli luonnollisesti jo etukäteen kovaa kohua herättänyt Tallitähdet, jossa teinit opettavat ö-luokan julkkiksia ratsastamaan. Satulahuoneen Heidi viittaa omassa kirjoituksessaan ohjelmaan ja minä olen luonnollisesti Kyran kanssa samaa mieltä.
Kun ratsastusta opetellaan normaaliin tapaan, se tehdään ennen kaikkea turvallisesti. Tallitähdissä on haettu vauhtia ja näyttävyyttä enkä usko, että mukaan uskaltautuneilla julkkiksilla on pienintäkään hajua siitä, kuinka vaarallista tuollainen hosuminen ja aloittelijoille täysin sopimattomien hevosten kanssa pelleily voi olla. Tässä kohdassa homma kusee ja kunnolla. Miksei ohjelman järjestäjä ole valinnut rauhallisia ja luotettavia hevosia? Ai niin, mutta silloin ei saada vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Vähät siitä jos joku osanottajista vaikkapa halvaantuu.. Ratsastukselle tehdään ihan kunnolla hallaa tällä ohjelmalla. Monelta hevosista ja ratsastuksesta innostuneelta lapselta ja nuorelta kiellettäneen ratsastustunnit ohjelman perusteella.
Viikonlopun tärkein hevostapahtuma oli luonnollisesti Kyra Kyrklundin klinikka Helsingissä. Olisin kovasti mielelläni mennyt paikalle mutta työ - arkinen tallityö - esti. Haastattelin innokkaasti paikalla olleita tallilaisia ja kovasti olivat tykänneet. Kouluratsastus on hitaasti mutta varmasti muuttumassa pehmeämpään ja hevosystävällisempään suuntaan, mikä minua suuresti ilahduttaa.
Tärkeä tapahtuma oli myös Mustadin 110-vuotisjuhlakilpailu Ruotsissa. Suomalaisia kengitysseppiä oli sekä kisaamassa että kannustusjoukoissa. Juhlapäivällisen pukuteema oli western, mikä aiheutti hieman jupinaa suomalaisten seppien keskuudessa. Tässä maassa ei ole kovinkaan montaa western-hevosten erikoiskengityksiin perehtynyttä seppää eli heidän joukostaan ei juuri western-harrastajia eikä täten asianmukaisia releitäkään löydy. Miten sitten lienevät ratkaisseet pukuongelman ne, jotka päivälliselle osallistuivat, en tiedä.
Up'n'date: Lehdessä on myös asianmukaisesti huomioitu Tallitähdet-ohjelma.
Viikonlopun piikkiin vielä tämäkin: Pete on ponipoika
Kovasti oli hevospainotteinen viikonloppu. Televisio välitti peräti kaksi hevosaiheista ohjelmaa: Sunnuntai-iltana tuli loistava dokumentti, jossa yhdysvaltalaisista vangeista koulutettiin "hevoskuiskaajia" eli heitä opetettiin opettamaan villeistä mustangeista toimivia ratsuhevosia. Tämä helmi tulee uusintana ensi lauantaina klo 13.10 eli silloin töllön ääreen ne, jotka eilen ohjelman missasivat. Dokkari on nähtävillä myös Yle Areenassa.
Toinen tv:n hevosia sivuava ohjelma oli luonnollisesti jo etukäteen kovaa kohua herättänyt Tallitähdet, jossa teinit opettavat ö-luokan julkkiksia ratsastamaan. Satulahuoneen Heidi viittaa omassa kirjoituksessaan ohjelmaan ja minä olen luonnollisesti Kyran kanssa samaa mieltä.
Kun ratsastusta opetellaan normaaliin tapaan, se tehdään ennen kaikkea turvallisesti. Tallitähdissä on haettu vauhtia ja näyttävyyttä enkä usko, että mukaan uskaltautuneilla julkkiksilla on pienintäkään hajua siitä, kuinka vaarallista tuollainen hosuminen ja aloittelijoille täysin sopimattomien hevosten kanssa pelleily voi olla. Tässä kohdassa homma kusee ja kunnolla. Miksei ohjelman järjestäjä ole valinnut rauhallisia ja luotettavia hevosia? Ai niin, mutta silloin ei saada vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Vähät siitä jos joku osanottajista vaikkapa halvaantuu.. Ratsastukselle tehdään ihan kunnolla hallaa tällä ohjelmalla. Monelta hevosista ja ratsastuksesta innostuneelta lapselta ja nuorelta kiellettäneen ratsastustunnit ohjelman perusteella.
Viikonlopun tärkein hevostapahtuma oli luonnollisesti Kyra Kyrklundin klinikka Helsingissä. Olisin kovasti mielelläni mennyt paikalle mutta työ - arkinen tallityö - esti. Haastattelin innokkaasti paikalla olleita tallilaisia ja kovasti olivat tykänneet. Kouluratsastus on hitaasti mutta varmasti muuttumassa pehmeämpään ja hevosystävällisempään suuntaan, mikä minua suuresti ilahduttaa.
Tärkeä tapahtuma oli myös Mustadin 110-vuotisjuhlakilpailu Ruotsissa. Suomalaisia kengitysseppiä oli sekä kisaamassa että kannustusjoukoissa. Juhlapäivällisen pukuteema oli western, mikä aiheutti hieman jupinaa suomalaisten seppien keskuudessa. Tässä maassa ei ole kovinkaan montaa western-hevosten erikoiskengityksiin perehtynyttä seppää eli heidän joukostaan ei juuri western-harrastajia eikä täten asianmukaisia releitäkään löydy. Miten sitten lienevät ratkaisseet pukuongelman ne, jotka päivälliselle osallistuivat, en tiedä.
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Ruunan letkeät takaset
Hieroja kävi taas ja nyt se sanoi, että lihakset on ihan löllöä joka puolella, myös siellä takareisissä. Eikä nyt käsitetä väärin siellä: Minä alan olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja lihakseni ovat ihan te-räs-tä mutta mitään lihasjännityksiä ei ole silloin kun olen vapaalla. Olen kovasti rento ja tyytyväinen ja hengailen ilman mitään jännitystiloja.
Matte keksi kyllä uudenkin jutun josta se jäykkyys olisi voinut johtua. Minä tein nimittäin ennen aina paljon slaideja tammojen laitumen aidan viereen että ehdin sinne ennen muita ja pystyin pitämään toiset kaverit poissa. Nyt ne tammat on siirretty pois meidän vierestä eikä minun tarvitse enää kylmiltään slaidata.
Eilen oli tosi tylsä tunti. Opeteltiin spinin alkeita ja minua nukutti ihan armottomasti. Katsokaas kun minä opin jo ainakin kaksi vuotta sitten spinnaamaan minun ratsuttajan kanssa ja nuo Sukkistädin kanssa suoritetut alkeisharjoitteet oli ihan syvältä. Minä nukahdin paikalleni joka kerran kun täti oli saanut ährättyä ne yhden tai kaksi ristiaskelta ja antoi minulle vapauden palkkioksi. Mutta se olikin täti joka nyt enemmän harjoitteli enkä minä kun minä osaan jo melkein kaiken.
Viikonlopun koulutunneilla jouduin kyllä vähän ajattelemaankin ja nukahdin pää maten sylissä heti tunnin jälkeen. Kaikkia ihmeellisiä taivutuksia ja mutkia ja temponvaihdoksia sitä pitääkin pienen hevosen suorittaa. Turhaa touhua, sanon minä.
Matte kiittää olmia vinkeistä. Matte on muutenkin ryhdistäytynyt ja työstää minua nyt taas nopeammin reagoivaksi kun tuossa kouluratsastuksessa ei tarvitse olla niin kuulolla koko ajan. Tai minä en ainakaan ole kun se ei ole minun leipälaji vaikka ihan kivaa puuhaa onkin. Meillä on jo ohjelmassa noita takaosaa paremmin alle vieviä liikkeitä eli matte oli vissiin itse jo vähän oikeilla jäljillä. Taitaisi kyllä olla ensimmäinen kerta.
Hieroja kävi taas ja nyt se sanoi, että lihakset on ihan löllöä joka puolella, myös siellä takareisissä. Eikä nyt käsitetä väärin siellä: Minä alan olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja lihakseni ovat ihan te-räs-tä mutta mitään lihasjännityksiä ei ole silloin kun olen vapaalla. Olen kovasti rento ja tyytyväinen ja hengailen ilman mitään jännitystiloja.
Matte keksi kyllä uudenkin jutun josta se jäykkyys olisi voinut johtua. Minä tein nimittäin ennen aina paljon slaideja tammojen laitumen aidan viereen että ehdin sinne ennen muita ja pystyin pitämään toiset kaverit poissa. Nyt ne tammat on siirretty pois meidän vierestä eikä minun tarvitse enää kylmiltään slaidata.
Eilen oli tosi tylsä tunti. Opeteltiin spinin alkeita ja minua nukutti ihan armottomasti. Katsokaas kun minä opin jo ainakin kaksi vuotta sitten spinnaamaan minun ratsuttajan kanssa ja nuo Sukkistädin kanssa suoritetut alkeisharjoitteet oli ihan syvältä. Minä nukahdin paikalleni joka kerran kun täti oli saanut ährättyä ne yhden tai kaksi ristiaskelta ja antoi minulle vapauden palkkioksi. Mutta se olikin täti joka nyt enemmän harjoitteli enkä minä kun minä osaan jo melkein kaiken.
Viikonlopun koulutunneilla jouduin kyllä vähän ajattelemaankin ja nukahdin pää maten sylissä heti tunnin jälkeen. Kaikkia ihmeellisiä taivutuksia ja mutkia ja temponvaihdoksia sitä pitääkin pienen hevosen suorittaa. Turhaa touhua, sanon minä.
Matte kiittää olmia vinkeistä. Matte on muutenkin ryhdistäytynyt ja työstää minua nyt taas nopeammin reagoivaksi kun tuossa kouluratsastuksessa ei tarvitse olla niin kuulolla koko ajan. Tai minä en ainakaan ole kun se ei ole minun leipälaji vaikka ihan kivaa puuhaa onkin. Meillä on jo ohjelmassa noita takaosaa paremmin alle vieviä liikkeitä eli matte oli vissiin itse jo vähän oikeilla jäljillä. Taitaisi kyllä olla ensimmäinen kerta.
tiistaina, syyskuuta 09, 2008
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Ruunan työt
Minä olen nyt käynyt ahkerasti tunneilla ja muutenkin liikun paljon kun olen vielä laitumella ja siellä pidän jöötä ja lisäksi on siis ne tunnit ja muut ratsastukset ja juoksutukset. Minä olen taas kovasti kehittynyt ja jaksan kantaa itseäni hurjan hyvin. Lisäksi olen tullut notkeammaksi ja väistän ja teen käännöksiä miten päin vaan.
Ainoa pikku ongelma on takareisien jäykkyys. Minulla kävi hieroja (voi hitsit kun se hierominen on mukavaa!) ja se sanoi, ettei ole koskaan hieronut hevosta, jolla olisi sellaista jäykkyyttä. En minä siis niin kamalan jäykkä sieltä ole mutta kuulemma jäykkyys on oudossa paikassa. Oikea takajalka on jäykempi kuin vasen ja siksi minulla on vähäsen ongelmia vasemman laukan kanssa. Sukkistädille en tahtoisi nostaa sitä ollenkaan ja matenkin on pitänyt joskus pyytää sitä monta kertaa.
Vaikka kun varsinkin Sukkistäti on mukavasti venytellyt minun takajalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen niin jalat on kyllä tulleet paremmiksi ja tänään väläyttelin vasenta laukkaa jo Sukkistädillekin. Hieroja tulee vielä ensi viikolla ja jos on tarpeen niin vielä myöhemminkin niin että minut saataisiin taas ihan kuntoon.
Toisaalta en ole ihan varma haluanko tulla kamalan hyvään kuntoon koska sitten minun pitää ruveta kokoamaan ja lisäämään laukkaa ja tekemään muitakin vaikeampi juttuja joita nyt osaan tehdä vain ravissa. Tai osaan tietysti laukassakin mutta kun jatkossa niitä pitäisi kuulemma tehdä ratsastajan kanssa.
Matte arvelee, että se takareisien jäykkyys johtuisi siitä, että potkin yhtä laidunkaveria ja niiden uhkailupotkujen pitää nousta kamalan korkealle kun se kaveri on minua puoli metriä isompi. Siinä voi kyllä reidet vähän jäykistyä kun pitää potkia korkeammalle kuin oikeastaan ylettääkään.
Matte tahtoo vielä kysyä lukijoilta jos jollain olisi kokemusta hevosen takareisien jäykkyydestä ja jos joku voisi neuvoa mitä liikkeitä kannattaisi tehdä, että se jäykkyys vähenisi.
Tämä syksyinen kuva on viime vuodelta. Jouhia minulla ei ole
nytkään mutta lihasta on enemmän nykyään ja muutenkin näytän
paljon aikuisemmalta. Kuvan otti täti viime syksynä.
Minä olen nyt käynyt ahkerasti tunneilla ja muutenkin liikun paljon kun olen vielä laitumella ja siellä pidän jöötä ja lisäksi on siis ne tunnit ja muut ratsastukset ja juoksutukset. Minä olen taas kovasti kehittynyt ja jaksan kantaa itseäni hurjan hyvin. Lisäksi olen tullut notkeammaksi ja väistän ja teen käännöksiä miten päin vaan.
Ainoa pikku ongelma on takareisien jäykkyys. Minulla kävi hieroja (voi hitsit kun se hierominen on mukavaa!) ja se sanoi, ettei ole koskaan hieronut hevosta, jolla olisi sellaista jäykkyyttä. En minä siis niin kamalan jäykkä sieltä ole mutta kuulemma jäykkyys on oudossa paikassa. Oikea takajalka on jäykempi kuin vasen ja siksi minulla on vähäsen ongelmia vasemman laukan kanssa. Sukkistädille en tahtoisi nostaa sitä ollenkaan ja matenkin on pitänyt joskus pyytää sitä monta kertaa.
Vaikka kun varsinkin Sukkistäti on mukavasti venytellyt minun takajalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen niin jalat on kyllä tulleet paremmiksi ja tänään väläyttelin vasenta laukkaa jo Sukkistädillekin. Hieroja tulee vielä ensi viikolla ja jos on tarpeen niin vielä myöhemminkin niin että minut saataisiin taas ihan kuntoon.
Toisaalta en ole ihan varma haluanko tulla kamalan hyvään kuntoon koska sitten minun pitää ruveta kokoamaan ja lisäämään laukkaa ja tekemään muitakin vaikeampi juttuja joita nyt osaan tehdä vain ravissa. Tai osaan tietysti laukassakin mutta kun jatkossa niitä pitäisi kuulemma tehdä ratsastajan kanssa.
Matte arvelee, että se takareisien jäykkyys johtuisi siitä, että potkin yhtä laidunkaveria ja niiden uhkailupotkujen pitää nousta kamalan korkealle kun se kaveri on minua puoli metriä isompi. Siinä voi kyllä reidet vähän jäykistyä kun pitää potkia korkeammalle kuin oikeastaan ylettääkään.
Matte tahtoo vielä kysyä lukijoilta jos jollain olisi kokemusta hevosen takareisien jäykkyydestä ja jos joku voisi neuvoa mitä liikkeitä kannattaisi tehdä, että se jäykkyys vähenisi.
Tämä syksyinen kuva on viime vuodelta. Jouhia minulla ei ole
nytkään mutta lihasta on enemmän nykyään ja muutenkin näytän
paljon aikuisemmalta. Kuvan otti täti viime syksynä.
maanantaina, syyskuuta 01, 2008
Elämässä pitää olla runkkua - ja syötävää
Kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
Jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
Siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi.
Elämässä pitää olla runkkua!
Ei välttämättä leipää eikä punkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä kunkkua!
Sillä elämässä pitää olla runkkua
Nykyjengi diggaa jotain naminamisweettiä
Jytä muka paranee kun puntissa on niittiä
Purkkaa nyt vain jauhetaan ja imeskellään cokista
Eikä kukaan mitään tiedä kunnon runkkurokista!
Papereihin jotkut sekoo, elämä on karua
Ihmiset on numeroita, todellisuus tarua
Toiset matkii Aatua ja toiset matkii Tolosta
synteettinen jytä kaikuu jokaisesta kolosta.
Juice Leskinen: Elämässä pitää olla runkkua
Omena-aika on parhaimmillaan ja Ruunan kanssa neuvotellaan toistuvasti siitä, saako talutuksessa rynnätä omin luvin ihmisen ohi ja omenoita syömään. Ruuna on huippuahne yksilö eikä yksi läksy riitä pitkälle kun omenapuu pitää ohittaa vähintään kahdesti joka päivä. Välillä joku lepsumpi tallihenkilökuntaan kuuluva taluttaa ja Ruuna käyttää oitis tilaisuutta hyväkseen ja sen turpa juuttuu maahan omenapuun juureen.
Laitumet alkavat olla jo aika niukkoja ja hevoset ovatkin selvästi laihtuneet kukkeimmasta kesäkunnostaan. Ainakin kaikki muut ovat laihtuneet paitsi Ruuna. Huomasin juuri, että sen maha näkyy kun sitä katsoo suoraan takaapäin!
Vaikka mahaa on tullut, on Ruuna saanut lihastakin. Tammojen vahtiminen ja toisten ruunien kurissapito on tehnyt hyvää Ruunan fysiikalle eli ei se ole koko kesää pelkkää läskiä kerännyt. Onpahan tuota ratsastettukin kaiken aikaa jonnin verran ja viime viikkojen treenin lisääminen alkaa sekin jo näkyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)