perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Ruunan johtotehtävät

Minulla on ollut tavattoman tylsää kun olen ollut alkeisratsuna ihan liikaa. Viime viikolla osoitin sitten mieltä oikein kunnolla ja pääsin takaisin oikeisiin töihin. Tällä viikolla on ollut estetreenejä ja se on kivaa!

Tiistaina matte harjoitteli maneesissa tekniikkaa ja me hypättiin ihan pieniä, korkeintaan 70-senttisiä ristikoita ja pystyjä. Matte on kehittynyt tuossa hyppäämisessä kun olen auttanut sitä, eikä sitä enää pelota alle 80-senttiset esteet. Hyppytekniikan hiomiseen ei onneksi korkeutta tarvita ja tekniikkaharjoitukset maistuivat minullekin westernin ja opetustöideni välillä.

Keskiviikkona matte laittoi ohjat minun riimuun ja me mentiin metsään. Epätavallista oli, ettei me menty kahdestaan vaan maten takana istui semmoinen pikkuratsastaja. Onneksi se tyttö on kevyt ja minä hurjan vahva! Me mentiin lammelle ja tultiin kallioiden yli kotiin ja maneesissa minä jouduin vielä laukkaharjoituksiin maten kanssa, mutta nekin oli ihan kivoja.

Eilinen päivä oli ihan huippu! Minä jouduin vetämään maaston kun minun kakkosmiehellä eli Kenttiksellä oli semmoinen vähän arka ratsastaja selässä. Koska minä olen laidunjengin pomo, oli Kenttiksen ihan helppo tulla minun perässä ja se hyppäsi rauhallisesti maastoesteet ja kaikki kun minä näytin edellä mallia. Minua kysyttiin tuohon johtotehtävään erikseen kun olen laidunporukan Iso Pomo ja Suuri Johtaja. Isot pöhköt pv:t ovat niin jännissään laitumella, että minun pitää kantaa kaikki vastuu kun pärjään luonnonoloissa. Ihmiset välillä naureskelevat aidan toisella puolellakun minä pidän jöötä itseäni puoli metriä isommille kavereille. Ei se koko vaan se kyky!

lauantaina, kesäkuuta 05, 2010

Hellettä, heinäpoutaa

Kuulin tänään, että hevosen pito on halpaa koska ruokinta on halpaa koska hevonen syö ruohoa.

Päättelyketju ei valitettavasti ole täysin aukoton. Maamme pohjoisesta sijainnista johtuen laidunkausi on hyvin lyhyt, maksimissaan noin viisi kuukautta. Lisäksi laitumen perustamiseen tarvitaan maata, joka on tässä pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä kallista kuin fan. Laitumen perustaminen ja hoito eivät ole ilmaisia nekään. Maan muokkaus, oikea lannoitus ja laitumen aitaaminen nielaisevat kukin pitkän pennin.

Perusharrastehevonen tulee kesäajan toimeen kunnollisella laidunruoholla ja suolakivellä. Kisahevonen tai muuten vain rehunkäyttökyvyltään esim. suomenhevosta huonompi hevosyksilö kaipaa väkirehuruokintaa myös kesäisin. Huonolaatuisilla tai riittämättömillä laitumilla pidettävät hevoset tarvitsevat lisäheinää koko laidunkauden ajan.

Siinä vaiheessa kun laidun on loppuunkaluttu ja/tai kasvukausi päättyy, on siirryttävä (kuiva)heinäruokintaan. "Helppoa kuin heinänteko", kuuluu vanha sanonta. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Heinänviljely on taitolaji, jossa tarvitaan rautaisen ammattitaidon)* lisäksi kalliita koneita ja sään jumalien suosiota. Heinänteossa otetaan nykyisin huomioon myös se, minkä eläinlajin rehuksi valmis heinä päätyy (googlaa esim. haulla "hevosheinä").

Hevosmäärä lisääntyy Suomessa jatkuvasti. Samaan aikaan heinäntekotaito tuntuu olevan katoava luonnonvara. Laatuheinästä on varauduttava maksamaan hyvänäkin heinävuotena. Huonon vuoden sattuessa heinää joudutaan tuomaan ulkomailta, mikä luonnollisesti lisää ruokinnan kustannuksia. Tallinpitäjältä vaaditaan paitsi maksukykyä, myös taitoa tunnistaa hyvä hevosheinä. Siinä ei rehuanalyysi auta jos heinänostajalla ei ole kykyä lukea analyysituloksia.


)*Ammattitaitoinen heinänviljelijä lannoittaa oikein, kaataa heinän oikeaan aikaan ja pöyhii sopivasti. Paalaamisen ajoitus on tärkeää, samoin paalien oikea tiukkuus. Esikuivatun, kuiva- tai säilöheinän teko ovat tyystin eri asioita.

Otsikko sisältää kirjasuosituksen.
Muuta aiheeseen tai aiheen viereen liittyvää lukemistoa:
Ruokinnalla tuloksiin
Hevosheinän sopimustuotanto ja markkinointi