Palautus

Minulla täytyy olla kanava julkituoda ajatuksiani, joten matte palautti blogin. Leiska tässä on kuulemma vaihdettu. Nyt meillä on tällainen valmis blogipohja, kun mattea kyllästytti se vanha leiska, jonka kuvassa minä olen kolmen vanha.

Vuoden vaihteessa täytin sentään jo kahdeksan, eli olen jo varsin aikuinen, vaikka hitaasti kypsyvää rotua olenkin.

Minä olen nauttinut talvesta kovasti. Olen loppukesästä lähtien asunut pihatossa ja saanut liikkua vapaasti ympäri vuorokauden. Tänä talvena sain pitää turkkini eikä loimea ole tarvinnut pitää kuin kuivumisen ajan jos olen ollut hikinen tehtyäni töitä. Yölämpötilat ovat olleet jopa -35, mutta curlyn turkki on erinomainen pukine pakkasella. Lisäksi meillä on koko ajan heinää, joten kylmä ei pääse iskemään.

Kyllä minä olenkin syönyt: kovimmilla pakkasilla varmaan yli 20kg heinää vuorokaudessa. Mitään lisärehua en ole saanut, vaikka vielä syksyllä sain ihan vähän kauraa. Meillä on niin hyvä heinä, että se kuulemma riittää minulle, joka olen ollut lähinnä oloneuvoksena talven. On me maastoiltu ja minä olen ollut vähän tienaamassakin opetustehtävissä, mutta matte on ollut raihnaanpuoleinen, joten töistä ei kuulemma voi juuri puhua.

Kuten jo syksyllä arvelin, minulla on nyt joukko tammoja, jotka fanittavat meikäläistä. Nyt kun kevät on jo ihan nurkan takana, tammojen kiinnostus lisääntyy, ja muidenkin laumojen tammat tahtoisivat olla minun seurassa. Tänään meiltä lähti pois oripoika - se nyt oli ihan lälläri ja ihan penska, vasta neljän vanha - ja minä olen taas tallin maskuliinisin ilmestys.