sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2011

Heippa kaikille! Tulin vain pikaisesti kertomaan, että olen joka päivä su-ti syönyt 100% päivittäisestä kaura-annoksestani automaatista eli olen tullut hyvin sinuiksi uuden tekniikan kanssa.

Ruunan automatisoitu elämä


Minun elämään on tullut yksi automaatti lisää. Minä juon uimurikupista, matte toimii minun rapsutusautomaattina ja nyt minun väkirehutkin antaa automaatti.

Minä olen saanut pannan kaulaan ihan kuin olisin joku koira! Pannassa on muistissa minun henkilökohtainen ruokalista, jonka ruokinta-automaatti tunnistaa ja antaa minulle silloin tällöin kourallisen verran kauraa.

Se ruokinta-automaatti on minun uusi lempihengailupaikkani ja sitkeästi jään sinne sisään ja otan vaikka pienet torkut, jos tyhmä tietokone ei annostele minulle sillä kertaa ollenkaan kauraa. Joskus automaatille on oikein jonoa kun koko meidän lauma päättää yhdellä kertaa mennä kokeilemaan, onko automaatti jakelussaan sillä hetkellä suosiollinen.

Matte laittoi tähän linkin, josta pääsee katsomaan, millainen se meidän uusi automaatti suunnilleen on.

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Irtotyöskentelyä

Minä olen nyt jostain syystä joutunut liikkumaan paljon yhden suomentamman kanssa samaan aikaan. Joskus on käynyt jopa niin, että matte ratsastaa sillä tammalla ja minulla on toinen kuski. Välillä olen nähnyt, kuinka matte menee ensin töihin sen tamman kanssa ja vasta sitten minun. Silloin minä olen yrittänyt olla oikein superkiltti ja kuuliainen, ettei matte vaan vaihda minua kokonaan siihen tammaan.

Joskus me ollaan oltu maastossa niin, että matte on minun selässä ja tamma tulee narussa meidän perässä. Silloin minä pääsen käskemään sitä tammaa kun ei se saa tulla meidän ohi vaan sen pitää pysyä perässä. Aika hidas se tamma on kyllä: minä laukkaan ratsastajan kanssakin kovempaa kuin se tamma ilman mitään taakkaa. Kylmäveriset eivät nyt vaan ole kovin nopeita. (Matte käskee sanoa, ettei me laukkuuteta tammaa sen äärirajoilla vaan mennään suhteellisen rauhassa silloin kun se tamma on matella käsihevosena.)

Eilen matte otti minut ja sen tamman pitkiin naruihin ja me mentiin maneesiin. Siellä matte päästi meidät irti ja meidän piti kulkea niin kuin se määrää. Me siis mentiin maten ympärillä peräkkäin ja vaihdeltiin tempoa ja tahtia ja välillä suuntaa ja kun me oltiin oikein hyviä niin saatiin mennä maten luo kiiteltäviksi. Meille tuli tamman kanssa pientä kisaakin siitä, kumpi on kuuliaisempi ja kumpaa matte kehuu enemmän.

Matte oli kuulemma vähän varautunut siihen, että me oltaisiin ensin tamman kanssa spurttailtu keskenämme ja maltettu keskittyä töihin vasta sitten. Matte olisi kyllä antanut meidän aluksi juosta, muttei me haluttu vaan odotettiin vaan käskyjä kun oltiin niin työorientoituneita.

Se tamma ei osannut irtona oikein hyvin etu- ja takaosakäännöksiä, mutta matte kertoi, ettei se ole vielä paljon harjoitellut niitä eikä voi millään osata yhtä hyvin kuin minä, joka olen treenannut vuosia.