maanantaina, toukokuuta 30, 2011

Me saadaan olla jo semmoisen ihmisten työpäivän verran laitumella eli kahdeksan tuntia päivässä. Jipii. Kohta laitumen porttia ei enää suljeta edes yöksi ja jos tulee kuuma ja paljon ötököitä (minä inhoan paarmoja!) niin on kiva syödä yöllä ja torkkua päivät viileässä pihatossa.

Minä muutin tänään takaisin minun entiseen laumaan, josta se kaheli poni oli onneksi viety pois. Matte ja tallipitäjä arvelivat, että minun on parempi olla vaan äijäporukassa kun tammojen kiimat kiihdyttävät minua ja olen vähäsen kahinoinut muiden ruunien kanssa. Minun ykköstamma piti yhtä toista jätkää melkein yhtä hyvänä tyyppinä kuin minua ja sitten me liittouduttiin sen jätkän kanssa ja alettiin hyökkäillä muiden ruunien päälle kimpassa. Minusta se oli ihan luonnollista kun en pärjännyt yksin, mutta ihmiset eivät tästä tykänneet ja nyt olen siis takaisin vanhassa porukassani.

Täällä on siitä kivaa, että ehdin kunnolla keskittyä laiduntamiseen ja syömiseen muutenkin, eikä minun tarvitse vahtia naisia. Minun bestis on tässä samassa laumassa ja sekin on hyvä juttu. Täällä on kyllä uusi ponikin (matte sanoi, että se on joku islanninhevonen, mutta kyllä se minusta ihan ponilta näyttää. Olisiko niin, että se Islanti on niin pieni maa, ettei siellä hevoset mahdu edes kasvamaan täysikokoisiksi?) ja se minua vähän epäilyttää. Onneksi tämä kaveri on järkevämpi kuin se kirjava poni, joka täällä ennen oli. Siinä oli ikävä tyyppi!

Minusta ei ole uusia kuvia, mutta matte laittaa tähän viime vuonna näihin aikoihin meidän pihalla otetun kuvan. Silloin en päässyt vielä laitumelle vaan sain laiduntaa vain yksin pihalla. Tämän tallin järjestelyt ovat paremmat kun ollaan saatu olla jo kaksi viikkoa laitumella. Sitä hevonen arvostaa.

sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Kesään ja laitumelle

Matte oli jossain Liassa* muka lomalla ja minut jätettiin yksin kotiin. Tein kyllä töitä parin eri tädin kanssa ja varsinkin ensimmäistä kertaa minun kanssa töitä tehnyt täti kehui minua kovasti. Öhöm.

Henkilökunnalle kiukuttelin melko tavalla, koska minun piti tulla sisään karsinaan kun muut menivät laitumelle. Sain minä karsinassa rehua, mutta se ei lohduttanut kun muut pääsivät syömään tuoretta ruohoa! Potkin mielenosoituksellisesti seiniä, mitä muuten en tee juuri koskaan, mutta ei se yksi työntekijä ymmärtänyt kuin vasta tunnin päästä, että mitä minä oikein halusin. Joka päivä jouduin siis tunnin kolistelemaan, ennen kuin minut hoksattiin päästää laitumelle. Aika hölmöjä nuo ihmiset.

Onneksi matte tuli kotiin ja nyt saan olla laitumella saman ajan kuin muutkin**. Vieläkään me ei saada olla siellä koko päivää vaan sellaiset neljä-viisi tuntia. Muu aika ollaan normaalisti tarhassa, jossa on kuivaheinätarjoilu ja lempparini, väkirehuautomaatti. Minä olen edelleen lisätyllä kaura-annoksella eli saan puoli litraa vuorokaudessa. Se on kuulemma minulle iso määrä.

Minä olin niissä vapun pukukisoissa kyllä ja olin - tietenkin - hurjan hyvä. Minulla oli naamiaisasu ja matte maalasi minulle kukkia pyllyyn***. Esteradalla vähän kyllä jännitin sitä kun vesimatolla oli kylpyankkoja yms. Yleensä vesimatolla on vain vettä. (Kerran olen yrittänyt jäädä juomaan vesiesteellä, mutta minun ei annettu.) Serpentiinit, vappuhuiskut ja sellaiset pyörivät hommelit eivät pelottaneet minua yhtään kun olen hurjan rohkea.


Tässä kuvassa mukamas pusin mattea, mutta oikeasti
tarkkailen kuvaajaa.


*Sisilia

**Olin jättänyt ohjeet, että ahne Ruuna saa alkuun laiduntaa muita vähemmän, ettei tule mahakipuja. Kukaan ei sitten vuoda tätä paljastusta herra hevoselle!
Suuttuu vielä.

***Jos tunnet maten niin se näyttää kyllä kuvia niistä kisoista.