Show-mies

Minä olin viikonloppuna esiintymässä sellaisessa lännenratsastus-showssa, jossa minun ratsuttaja teki näytösluontoisesti erilaisia juttuja eri hevosten kanssa. Siellä mentiin esimerkiksi ihan ensimmäistä kertaa nuoren hevosen selkään, lassottiin puisia vasikoita, ratsastettiin ilman varusteita ja yhden hevosen selkään noustiin seisomaankin.

Meitä länkkärihevosia oli painteja, quartereita ja tietenkin curlyja. Suomenhevosiakin oli mukana ja yksi muuliaasi. 

Minun homma oli lähinnä näyttää hyvältä ja esitellä rouvani ja jälkikasvuni. Tyttäreni on erityisen hieno ja on selvästi perinyt molempien vanhempiensa parhaat puolet. Poika taas on niin erinäköinen kuin me muut, että pistää melkein epäilemään rouvan uskollisuutta. Poikakin on kyllä puhdasrotuinen curly ja matte sanoo, että siinä on emänisänsä näköä. Niin kai sitten.

Olin ratsuttajalleni yllätys ja se ilahtui kovasti minun näkemisestä ja me tehtiin yhdessä mm. lassoamista. En ole esiintynyt muutamaan vuoteen ja minua vaivasi ensin ramppikuume, mutta sitten muistin, kuinka mukavaa valmentajan kanssa on työskennellä ja kuinka kivaa on olla väkijoukon ihailun kohteena (kotona minulla käy vain satunnaisia fanityttöjä) ja minut pitikin viedä väkisin pois kentältä kun olisin vielä halunnut jatkaa lassoharjoituksia, jotka on minun lemppareita.

Hemmottelun kääntöpuoli

Minä olen yhä enenevässä määrin joutunut jakamaan maten huomion: tällä viikolla ei olla tehty mitään kahdestaan vaan matella on ollut käsihevonen tai minulla kuskina täti A ja maten alla semmoinen tylsä vanha tamma. Tänään meitä oli kolme(!) maneesissa irtotöissä: minä, vanha tamma ja sellainen iso kaveri, yksi pv-ruuna.

Minä yritin aluksi komentaa sitä ruunaa ja kertoa niille molemmille, että matte on minun matte, eikä niillä ole asiaa meidän tiimiin. Silloin matte oli tiukkana ja kertoi minulle, että se muka päättää, ketä me kulloinkin otetaan meidän porukkaan eikä minulla ole siihen mitään sanomista. Silloin minua kyllä harmitti ja vedin turpaa ryppyyn ja melkein aloin mököttää.

Matella meinasi mennä pasmat sekaisin kun kolmea hevosta on vaikea käskyttää tai kehottaa samaan aikaan - varsinkin, jos toivoo eri hevosten tekevän eri asioita. Tamma ei joutunut tekemään melkein mitään, mutta minä jouduin ensin töihin yksin ja sitten kahdestaan ison ruunan kanssa. Tamma sai vain seistä möllöttää. Se johtui kuulemma siitä, että tammoja ei saa käskeä vaan niitä pitää suostutella yhteistyöhön.

Sanonta kuuluu, että "ruunaa käsketään, oritta pyydetään ja tammoille lähetetään hakemus". Onneksi se tammakin joutui vähän töihin. Minusta oli silti epäreilua, että minä ja iso ruuna jouduttiin ravaamaan ja laukkaamaan maten ympärillä eri kokoisilla ympyröillä ja se tamma sai vaan seisoskella maten kanssa keskellä.

Matte väitti, että tamman erikoiskohtelu johtui myös siitä, että sille tekee hyvää välillä vaan chillata ihmisen kanssa joutumatta töihin. Onneksi minä sain pallotella maten kanssa kahdestaan sellaisilla pienillä pehmeillä palloilla, eikä me otettu muita mukaan ollenkaan. Ei ne kyllä olleet tulossakaan, seisoskelivat vain kahdestaan maneesin viileimmässä kohdassa. Me siis pelattiin maten kanssa ja töiden lopuksi kun muut olivat menneet laitumelle minä sain vielä olla tallissa vapaana ja tutkia paikkoja ja nuolla tyhjät kauravadit. Kyllä matte onneksi tykkää eniten minusta.