Minun vanha tuttu osteopaatti kävi eilen ja hoiti minut kuntoon. Minulla on ollut hiukan fyysisiä jumeja nyt pihatossa. Onneksi ne ei niin haittaa kun olen henkisesti hyvinvoiva. Minulla kävi jo kerran minulle ennestään vieras osteopaatti, mutta se oli minusta epäilyttävä tyyppi. Tulin kyllä senkin hoidosta parempaan kuntoon, mutta sitten tammat ahdistelivat minua molemmilta puolilta ja kaaduin ja sain mustelmia ja jäykistyin uudelleen.
Matte arvelee, että jumeihin oli alunperin syynä se, että minulta otettiin kengät pois kesken liukkaan talvikauden. En muista kerroinko siitä, että kengät piti laittaa syksyllä kun kavioni alkoivat olla liian lyhyet. Minulla oli siis kengät koko syksyn ja hokkikengät talvella.
Alunperin minulle piti jättää hokkikengät etujalkoihin kun tulin pihattoon, mutta riisuin toisen etukengän - ja sen mukana aika ison palan kaviota - pari päivää ennen muuttoa. Loputkin kengät otettiin sitten pois. Minua on sittemmin vaivannut jalkojen lipsuminen niin, että jännityn ihan jäykäksi kun pelkään, että liukastun. Ja siltikin liukastelen, vaikka yritän kuinka panna vastaan.
Matte väittää, että minä lipsun siksi, että olen niin jäykkä ja yritän liikaa välttää liukastelua. Ihan älytön ajatus, varovaisuus on viisautta. Lopputulema on kuitenkin sellainen jäykkyys, joka on minulle harvinaista. Minun osteopaatti löysi eniten kireyttä minun huonon etujalan lavasta. Minun vasemman etusen kavio kasvaa helposti vähän miten sattuu ja jalka on ristikkäinen minun huonomman eli oikean takajalan kanssa. (Meillä hevosilla on ristikkäisten raajojen linjoissa helposti ongelmia kun joku jalka on aina muita huonompi ja se heijastuu ristkikkäisen ja usein tietysti myös vierekkäisen jalan tai ihan koko kropankin jumeina. Ihmisillä on myös puolieroja jos puhutaan kropan voimasta tai joustavuudesta. Matte on esim. aina ollut paljon jäykempi oikeasta kyljestään kuin vasemmasta ja sen on helpompi tehdä hevosten kanssa töitä vasemmassa kierroksessa. Matte käy mm. pilates-treeneissä, jotta se oppisi hallitsemaan kunnolla molempia puoliskojaan.)
Mihinkäs minä jäinkään... Oikeassa kankussa minulla on vanha lihasvamma, joka on tullut jo varsana. Sitä jalkaa pitäisi jumpata ja venyttää ja vahvistaa ja lihaksen arpea ja sen ympäristöä hieroa. Minulla on ollut ongelmia samassa kohtaa ennenkin, mutta nyt ollaan ensi kertaa siinä pisteessä, että olen ollut vähän kipeä ja nimenomaan sieltä vasemmasta lavasta, en oikeasta kankusta, vaikka niin helposti luulisi.
Nyt minut on käännelty rennoksi ja lihasjumit manipuloitu auki ja matte on saanut ohjeita, joilla minun oikea takajalka saadaan ottamaan vastuuta liikkeestä sen verran kuin sen kuuluu. Minä tykkään uusista tasapainoharjoitteistani kun ne on ihan helppoja; pitää vain nostaa nostaa toinen takajalka ilmaan ja kääntää kaulaa ja päätä kyljen kautta ilmassa olevan takajalan kinnertä kohti niin saa porkkanaa.
Kuvassa ollaan maten kanssa maastossa. Kuvakulma on hassu siksi kun
matte kuvasi selästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti