Pihaton lokakuu

Olen tavattoman pitkästynyt. Minulla on pakkolomaa kun sain ensin pahan allergisen reaktion polttiaisista ja sen päälle vielä sieni-infektion. Alan olla jo ihan kunnossa, mutta minulla on karvattomia kohtia erityisesti satulan ja satulavyön paikoilla ja koska minun iho on herkkä, en voi käyttää satulaa vielä aikoihin. Olen ollut vähän ajohommissa ja käynyt metsäkävelyillä ja päässyt laitumellekin, mutta varsinainen säännöllinen liikunta puuttuu. Matte ei keksi minulle tarpeeksi virikkeellisiä ja liikunnallisia hommia maastakäsin eikä se kuulemma jaksa tallustella minun kanssa tuntikausia kun sillä on koiratkin lenkitettävänä. Niitä koiria matte taas ei halua tallille ottaa kun meillä on täällä kananpoikia, jotka koirat voisivat erehdyksessä vaikka syödä.

Minä muutin elokuussa uuteen pihattoon parin kunnan päähän edellisestä tallista. Täällä sain uusia kavereita ja voin pitää kenkiä. Minun liikkeet parani ja pystyin tekemään kunnon lenkkejä myös sorateillä heti kun sain kengät alle. Tällä hetkellä kengistä ei tosin ole vastaavaa hyötyä kun en pääse mihinkään tai joudu edes kantamaan ratsastajaa. Ei niin, että ne kengät minua haittaisivatkaan, päinvastoin. Talveksi saan hokkikengät kun rupean tekemään enemmän noita vetohommia ja silloin täytyy olla kunnolla pitoa.

Viihdyn kyllä hyvin täällä uudessa pihatossa. Minulla on hyvää seuraa, matte on täällä rennompi kuin edellisessä paikassa ja ruokaa saa melkein riittävän usein ja heinä on tosi hyvää. Kauraa en valitettavasti saa ollenkaan. Ei ruuassa ollut ennenkään moittimista, mutta täällä syödään luomuheinää ja se on maukkaampaa ja monipuolisempaa kuin ns. tavallinen hevosheinä. Ennen kuin jouduin lomalle, me käytiin täällä paljon maastoissa ja kerran mentiin ihan oikealle maastoesteradalle hyppäämään. Sen reissun varsinainen tarkoitus oli opetella menemään vauhdilla veteen. Ongelmaksi tuli se, että vauhdikkaan vedessä roiskuttelun jälkeen olisin halunnut piehtaroida, mutta minun ei annettu! Ehdin kerran jo mennä maahankin, mutta matte istui selässä kuin tatti ja kiljui uhkauksia niin, että minun oli pakko nousta ylös. Pääsin piehtaroimaan vasta kotona.

Olen ollut niin pitkästynyt, että olen erehdyksessä välillä hörissyt matelle kun se on tullut käymään. Yleensä minun tiedetään hörisevän vain puurovadilleni ja joskus laumakavereille. Uuden tallinpitäjän luo me hevoset mennään kaikki aina laukalla kun se viheltää meitä. Se johtuu aika paljon siitä, että siltä me saadaan ruokaa. On se kyllä muutenkin mukava ja aika rento tyyppi, joskus vaan vähän hermostunut, vaikka me vaan yritetään auttaa esim. pihaton siivouksessa.

Minä joudun käyttämään tyhmää ötökkäloimea kun polttiaisia on niin paljon.